Idän ihmeiden retki

Helatorstain vapaapäivä tarjosi tilaisuuden useamman päivän retkeen. Kun Maija oli edellisenä viikonloppuna valmiiksi Pellingin suunnalla, säästettiin matka-aikaa, kun Maija jäi valmiiksi odottelemaan uutta retkikuntaa Tirmooseen.

Innokkaimmat tulivat veneelle jo keskiviikkoiltana, mutta iso osa tuli vasta torstai-aamuna. Tirmosta päästiin lähtemään hyvissä ajoin, vaikka yhteen autoon jouduttiin rengasrikon vuoksi vaihtamaan matkalla vararengas. Torstain sää oli tyyni, joten matka suuntasi avomerelle Raimo Ragnarille ja Lealle. Koska osa porukkaa oli vain helatorstain matkassa ja osa porukkaa saapui vasta perjantaina, yövyimme uudelleen Tirmossa.

Perjantaiksi pelättiin tuulen yltyvän, mutta se pysyi maltillisena, joten sukellukset tehtiin MFP 498:lla ja Fifetown Londonilla. Näiden kahden sukelluksen välissä poikettiin vielä Hamnskär nimisen saaren luonna. Saaressa on sukellusveneen UC 57:n muistomerkki. Sukellusveneen kohtalosta voit lukea lisää täältä. Neljä retkikunnan jäsentä hyppäsi kuivapuvuissa mereen ja uivat rantaan. Kolme nousi maihin ikuistamaan muistomerkkiä, kun neljäs jäi saaren rantaan snorklailemaan. Muistomerkin lisäksi saaressa on pari geologisesti mielenkiintoista nähtävyyttä. Ihan vesirajan tuntumassa on kaksi hiidenkirnua, pienempi ylempänä (lähempänä vedenrajaa) ja isompi kolmiperäinen kirnu alempana. Olikin mielenkiitoista päästä “uimaan” hiidenkirnuun ja seurailemaan sen suojassa asuvia katkoja sekä katkaravun poikasia. Kun katseli itse rantakalliota veden alla, huomasi sen olevan pallograniittia. Yleensä maissa olevat pallograniitit ovat niin jäkälän tai muun kasvuston peitossa, ettei siitä erotu pallokuviot muutoin kuin kastelemalla kiven pintaa. Sen sijaan veden alla kuviot erottuivat selvästi.

Hamnskärin sukellusveneen UC 57:n muistomerkki.

Perjantain historiapläjäys jatkui vielä yöpymispaikkaan, Loviisan edustan Svartholmenin linnakesaareen. Tämä on aina kaunis ja mieluisa vierailukohde, vaikka satamasta ei saa sähköä eikä edes kesäkahvila ollut vielä auki – olihan nyt vasta toukokuun toiseksi viimeinen päivä. Satamassa olimme kuitenkin kuin herran kukkarossa suojassa yltyvältä tuulelta. Täällä vietettiin myös erään herran syntymäpäivän etkoja satamaryypyn ja puheiden muodossa.

Maija Svartholman satamassa tuulen suojassa.

Lauantai-aamuna seurueseemme liittyi kaksi henkilöä ja yksi laivakoira. Lähdimme noutamaan heitä Valkon satamasta ja muutaman neuvonpidon jälkeen annoimme osoitteen Boomeranger Boatsin pihaan, johon Maija pääsi hyvin passiin odottamaan. Odottamamme henkilöt saapuivat komeasti kahden pelastuslaitoksen paloauton saattelemana (ihan sattumalta). Koska ulkomerellä oli jo melkoinen tuuli, päätimme tehdä päivän sukellukset Svartholmanin edustalla. Kaksi paria sukelsi Fortuna-hylyllä ja sen jälkeen kolmas pari Svartholmanin saaren linnoituksen edessä, josta löytyi naarasankkuri matkamuistoksi.

Loppupäivä lauantaista kului matka-ajossa takaisin Tirmoon, jonne päästiin kuin päästiinkin puoli tuntia ennen kaupan/ravintolan sulkeutumisaikaa. Vihdoinkin päästiin tyydyttämään jäätelönhimoa, joka oli kasvanut päivä päivältä. Yöpymään jääneet myös ostivat virvokkeita baarista ihan kannatuksen vuoksi, mutta ah, miten raikkaalta se kylmä juoma maistui.

Sunnuntai oli yhtä tuulinen kuin lauantai, joten päätimme pitää pelkän matkapäivän ja ajoimme yhtä kyytiä Herttoniemeen asti. Välillä keikutti rajusti, johon laivakoira reagoi huolestuneen näköisenä, mutta muuten se makoili tyynesti omassa poterossaan kipparin ja kartanlukijan välissä. Vene saatiin tyhjennettyä, siivottua ja valmisteltua seuraavaa retkeä varten iltaseitsemään mennessä.